Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai luo tunnus.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan

Perjantai, 18.Toukokuu.2012, 02:41

[Retku]

Enpä muista törmänneeni tällaiseen ketjuun täällä aiemmin. Korjatkaa, jos olen väärässä. Innoituksena toimikoon kolme yötä sitten näkemäni uni, joka menee näin.

Elettiin syyskesää. Olin matkalla jonkun oudon henkilön luokse, kaupungissa, jota en tuntenut. Perille päästyäni selvisi, että kyseinen henkilö oli valokuvaaja (ylläripylläri), joka kuvasi koruja ammatikseen. Hän oli suuntaukselleen poikkeuksellisesti lähdössä kuvaamaan hääkuvaa uuden avioparin kotiin, ja minä lähdin mukaan tarkkailemaan. Jossain välissä kävellessämme kuvauspaikalle, kuvaaja muuttui Quiquerniksi (en ole koskaan kyseistä herra nähnytkään, saatika hänen kansaan keskustellut).

Saavuimme siis kuvauspaikalle, joka oli sangen pramea valkoinen yksikerroksinen tiilitalo. Tämän talon pihalla oli myös toinen, tavallisempi, asuinrakennus (palaan tähän myöhemmin). Sisällä sitten Q kuvasi tuota pari ja koko kuvauksen ajan näin ikäänkuin kameran objektiivin läpi. Lopullinen kuva oli sellainen, jossa takan reunalla olivat sormukset (tämä kuvan etualala tarkkana) ja pari sitten taustalla epäselvänä. Tulos tyydytti ilmeisesti kaikki. Jossain välissä kurkkasin ikkunasta ulos takapihalle, jossa oli iso lampi ja lammella ihan järjetön määrä hanhia.

Kuvauksen päätyttyä herrasväki sekä kuvaaja ynnä minä poistuimme talosta. Muuta jatkoivat matkaa, kunnes huomasin unohtaneeni oma kameran taloon. Palasin hakemaan sitä ja tultuani uudestaa ulos (nyt siis tyhjästä) talosta, tuli pihalla ollevasta toisesta talosta ulos sellainen noin nelikymppinen yli kaksimetrinen mörssäri, joka talossa asui perheensä kanssa (perhe oli ikkunassa, vaimo ja kaksi poikaa). Mies luuli, että olin ollut murtohommissa ja rupesi huutamaan. Yritin selittää, että olin ollut mukana kuvaamssa ja hain vain unohtuneen kameran. Jonkin aikaa "keskusteltuamme" mies tempaisi nyrkillä ja minä tuuperruin maahan (tällaisissa tapauksissa nämä realistisentuntuiset uet eivät ole kivoja). Järjetöntä kipua ja tuskaa.

Kymmeniä minuutteja kului (vaikka kukapa unen aikamääreistä ottaa selkoa) ja kukaan ei tullut auttamaan tai tiedustelemaan vointiani. Lopulta Mörssäri palasi, auttoi ylös ja pyyteli anteeksi ja sanoi: "Oisit heti kertonu olevas Jyväskylästä". Eikä muuta (kyseisessä kaupungissa olen asunut vain vuodena ja siitäkin on yli kolme vuotta aikaa). Lähdin siitä sitten toiperreleena kävelemään aiemmin näkemälleni lammelle, jonka rannalla käveli sateenvarjona kanssa mystinen nuori nainen (ilmeisesti Keijunoita tai Zephania, joita kumpaakaan en tunne). Kävin vielä talossa, jossa oli aukiräjäytetty kassakaappia ja sitten uni loppuikin.

Näettekö te unia?

[Quiquern]

Näettekö te unia?

Jaapa jaa, ei ihme että aamulla vätysti ;-)

Tuossa kahden kopla

Ja viime yönä tämmöistä:

Olin nousemassa Himalajalla suurelle jäätikölle, maisema oli jokseenkin avara. Sää oli hieman jyijynharmaa, kuten unissani usein. Jäätikköä ylös kulki tasainen uurre, ties minkä kivimötikän aiheuttama ja totesin helpoksi baanaksi tassutella reppu selässä eteenpäin.
Kuinka ollakaan, tulin jäätikkölaakson päähän ja rinne jyrkkeni (niin se varmaan 30km:n matka taittuu kun on reipas). Tuumin ettei reppuuni edes mahtusi ruokia ja tarvikkeita joita tarvitsisin päästäkseni vuoren huipulle. Ja olihan siinä jo sukset, monot ja teltta, joten mitäs sitä muuta tarvittaisiinkaan.
Sukset jalkaan ja porhaltamaan jäätikköä alas. Se olikin vastoin tiedotusvälineiden (väärää?) kuvaa täysin tasainen ja mukavasti metrisellä puuterilumella varustettu. Vasta alempana muistin ylöskiipeämisbaanani ja sitten aloin nähdä railoja ja muita epätasaisuuksiakin, joista selvittiin pienilla satametrisillä loikilla.
Tässä laskiessani keskityin tärkeämpään asiaan: korvissani soiva Clashin Revolution Rock pisti miettimään. Siis mitä se Joe S. meinaa laulamalla että elekää olko huolissanne äitee ja iskä, kaikki menee hyvin?? Nuoren tyhmyyttäkö se, kun tiedetään että vallankumouksissa äitien ja isien pitää olla hölmöistä lapsistaan huolissaan.. Pakko myöntää ettei hereillä moinen ralli ole pistänyt ajatustakaan päähäni ;-) No, heräsin tilanteessa jossa olin havumetsärinteen yläreunalla ja totesin että ei lunta, se on sitten käveltävä. Onneksi heräsin, johan oli yön aikana ylös kävelty.

[Harri]

Näen paljonkin unia, mutten ole viime aikoina enää niitä juurikaan muistanut, jollei niissä ole ollut jotain erityistä. Sääli sinänsä, sillä unet ovat mielenkiintoisia ja monesti varsin huvittavia. Pari vuotta sitten innostuin selkounista ja aloin pitää unipäiväkirjaakin. Sittemmin unien kirjaaminen jäi, sen myötä unien muistaminen heikkeni ja selkounetkin loppuivat. Unien maailma on kuitenkin kiehtova, ja suosittelen kaikille tutustumista yölliseen ajatusmaailmaansa. Se voi olla yllättävän antoisaa.

[Retku]

Nuo selkounet (eli lucid-unet) ovat kyllä melkoisia. Joskus niitäkin tuli kokeiltua, ja vieläki harvakseltaa herää unessa tietoisuuteen, on se mukava painajaisessa kääntää asiat paremmiksi ja jumalallistua.

Tuli tässä myös mieleen viimeviikkoinen uni, jossa olin jossain saaressa valokuvaamassa ja eteen tuli aivan uskomaton kuuranpeittämä kukkaketo, vieläpä hetki auringonnousun jälkeen. Masentavaa oli se, että objektiivi tippui ja rikkoutui ennen, kun sain kuvan otettua. Yritin silti kuvata.

[RDahl]

Hmm. Joskus näen unta, että osaan lentää, tai sitten vain hypin puusta toiseen sellaisia jättiloikkia, yleensä joku ajaa minua takaa siinä vaiheessa. Joskus taas näen unta, että olen jossain kadulla mutta onnettomuudekseni ilman housuja. Varsinkin nämä ilmanhousuja unet ovat kohtuullisen ahdistavia, varsinkin kun ne ovat niin todentuntuisia. Ampiaisiet ovat olleet nyt muutamana yönä aiheuttamassa ahdistusta....

Pitäisi varmaan joskus ottaa ja kirjata unia ylös.

[Quiquern]

Jos minä näen unta että lennän, niin siinä on aina myös jokin tekninen apuväline. Polkupyörä tms. ja lisäksi uskon täytyy olla vahva, koska hyvin tavallista on, että kun havahdun lentelyyni, niin se vaikeutuu enkä pääse uudestaan ilmaan..

[4x5]

Minä näen säännönmukaisesti ahdistavia painajaisia syötyäni illalla pizzaa. Valinta on kuitenkin usein kääntynyt pizzan voitoksi ;-D
Muistaakseni Masi-sarjakuvassa Kessulla oli sama vaiva, ilmeisesti ei siis ihan tavaton ilmiö.

[Quiquern]

Viime yönä olin katsomassa jääkiekko-ottelua ja aivan viime sekunneilla kiekon maalin lähellä saa reboundista Unto Mononen, joka suorastaan jähmettyy tilanteessa. Hän kuitenkin saa lyöntilaukauksen kohti maalia aikaiseksi, mutta maalivahti torjuu senkin ja taas eteensä. Unto saa yrittää vielä kerran ja kiekko uppoaa maaiin hanskakäden yläpuolelta. Unto jähmettyy taas, mutta sekunnisa hän on taas havahtuneena tilanteeseen ja nostaa kädet pystyyn. Sitten hän ottaa lasit päästään ja vippaa ne riemuitsevaan päätykatsomoon, luistelee päätypleksille ja roikkuu siinä kättään heiluttaen ja huutaen. Katsomossa on myös muutamia hämmentyneen näköisiä nuoria naisia jotka eivät edes tunnista suurta säveltäjää!

[RDahl]

Jos minä näen unta että lennän, niin siinä on aina myös jokin tekninen apuväline. Polkupyörä tms. ja lisäksi uskon täytyy olla vahva, koska hyvin tavallista on, että kun havahdun lentelyyni, niin se vaikeutuu enkä pääse uudestaan ilmaan..

Minä en "tarvitse" mitään apuvälineitä, levitän vain käteni, hyppään ilmaan ja liitelen, ei siis tarvitse erikseen räpytellä...

[campv]

Minä en "tarvitse" mitään apuvälineitä, levitän vain käteni, hyppään ilmaan ja liitelen, ei siis tarvitse erikseen räpytellä...

Nämä lentelyunet lienevät kohtalaisen yleisiä - täälläkin lennetään aina välillä ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

[Quiquern]

Minä en "tarvitse" mitään apuvälineitä, levitän vain käteni, hyppään ilmaan ja liitelen, ei siis tarvitse erikseen räpytellä...

Nämä lentelyunet lienevät kohtalaisen yleisiä - täälläkin lennetään aina välillä ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

Merkillisiä kameeraru*reita jos ei tekniikka ole etualalla ;-)

Muistorikkain lentelyuneni oli talvella, aurinkoisessa kevättalven päivässä sataman viereisiltä kallioilta. Siellä oli paljon porukkaa katselemassa maisemia, lennättämässä leijoja ja..lentämässä. Suurin osa lensi riippuliitimillä ja pienemmillä leijoilla. Taustaselostaja selitti miten leijat ovat vuosi vuodelta kehittyneet ja pienentyneet. Tämän vuoden uutuus on liitotakki. Toppatakki, jonka liepeet kun avaa, niin vot lennetään. Minulla (tiätty) oli moinen muodikas lyhyt toppa päälläni. Avasin takin ja nojasin eteenpäin kevyeen vastatuuleen: jo keveni ja nousin hitaasti suoraan ylöspäin. Vähän lisää etukallistusta ja lähdin hitaasti eteenpäin. Näin haahuilin satamaalueen päällä ja katselin miten rahtilaivat manööveerasivat jäisessä satamassa.

[4x5]

Jaa-a. Mitäköhän Freud sanoisi tuosta jäisten maisemien katselusta ja lyhyestä toppatakista ;-)

[Zephania]

Näin tänä yönä tällaista unta:

Asuin siskoni kanssa samassa kämpässä kuten oikeastikin; asuimme tosin minulle ennestään tuntemattomassa paikassa, jossain maalla.

Olin pesutuvassa (joka muuten kovasti muistutti kanalaa, se oli pelkkä puinen hökkeli ja siellä oli kananverkkoakin), ja Teemu tuli kylään. :D
Teemulla oli siili, mutta oli ajanut niskan ja takaraivon kaljuksi, ja takaraivo oli täynnä kummallisia reikiä. Hän kertoi että oli käynyt jonkun Kirsin luona, ja hänen takaraivoonsa oli hakattu isoja nauloja. Reiät eivät kuitenkaan olleet haavoja, iho oli joustanut jotenkin pään sisään asti.
Aioin kiusoitella Kirsistä, mutta ennen kuin ehdin sanoa "uuuuuuuh!" niin Teemu ehti kertoa että Kirsillä on poikaystävä.

Sitten veljeni tuli kylään ja vonkasi Clas Olssoniin ostoksille. Clas Olsson-liike oli isossa ladossa ja siellä myytävät tavarat olivat aika primitiivisiä; siellä oli isoja puulaatikkoja joista sai vetää tarvittavan määrän köyttä, jne.
CO:ssa käytyään veljeni katosi, ja sen ladon ulkopuolella odotteli eräs entinen stäväni.

Hänen ilmestymisensä aiheutti suurta ahdistusta minulle, joten hän keskustelikin siskoni kanssa - he kävivät yhdessä jossain, ja kotiin tultuaan sisko näytti minulle isoa lasikulhoa joka oli täynnä vihanneksia ja kertoi silmät mielkein uskonnollista valoa loistaen ruvenneensa vegaaniksi.

[jus_si]

Näen unen tapaisia (ei yhtä vahvoja,kuin lapsena unet olivat) jos nukun huonosti, tai havahdun johonkin ja torkun sitten.. Pari päivää sitten kävi näin..

Unessa muijan sisko ja oletettavasti tämän mies oli kuollut ja lapset ja koirat päätyivät meidän huostaamme. Oudossa paikassa (en tunnistanut asuntoa) oli älytön hässäkkä ja olin vaipumassa epätoivoon.. sitten soi puhelin. Lasten isä soitti, hän ei ollutkaan kuollut. Sain tosin sen käsityksen,ettei hän halunnutkaan lapsia enää itselleen..
herätyskello soi.. olin juur vaihtanut puhelinta ja tässä oli edellisen käyttäjän jäljiltä herätysäänenä vauvan jokeltelua!! Säikähdin,että ei saatana! ..ehdin ihmetellä kylläkin,että mitä hittoa se kolmevuotias jokeltelee..

[Quiquern]

Mä kuvailin veljeni kanssa ihtiämme isossa kylpyhuoneessa. Kummallakin oli semmoinen ohut musta ihokas, ihan kuin kokovartakosukkikset päällä. Vähän semmoinsen nykyaikaisen kilpauima-asun näköinen. Ja sitten sikakorkeat 70-luvun glam rock kengät jalassa ;-) Kyykittiin siinä ja oltiin niinpal nuoren näköisiä.

Joka tapauksessa mä en muistanut siitä kuvaamisesta juuri mitään siinä unessa, mutta oli tullut tilaamani ifi-kirja siitä ja se oli semmoinen neliömäinen joku 20x20cm kokoinen ja painettu semmoiselle kierrätyspaperille, eli paksuhkoa pehmeäpintaista paperia jossa oli niitä paperisäikeitä näkyvissä. Oli ihan tosi hieno. Mä olin ihan onnessani ja nauroin koko ajan kun se oli niin hyvä. Mä ajattelin että sillä mä pääsen vaikka atskiin ihan laulaen ;-)

Aamullakin oli vielä ihan taiteilija-olo :-D

[Gaylord Focker]

Olin nousemassa Himalajalla suurelle jäätikölle, maisema oli jokseenkin avara. Sää oli hieman jyijynharmaa, kuten unissani usein. Jäätikköä ylös kulki tasainen uurre, ties minkä kivimötikän aiheuttama ja totesin helpoksi baanaksi tassutella reppu selässä eteenpäin.
Kuinka ollakaan, tulin jäätikkölaakson päähän ja rinne jyrkkeni (niin se varmaan 30km:n matka taittuu kun on reipas). Tuumin ettei reppuuni edes mahtusi ruokia ja tarvikkeita joita tarvitsisin päästäkseni vuoren huipulle. Ja olihan siinä jo sukset, monot ja teltta, joten mitäs sitä muuta tarvittaisiinkaan.
Sukset jalkaan ja porhaltamaan jäätikköä alas. Se olikin vastoin tiedotusvälineiden (väärää?) kuvaa täysin tasainen ja mukavasti metrisellä puuterilumella varustettu. Vasta alempana muistin ylöskiipeämisbaanani ja sitten aloin nähdä railoja ja muita epätasaisuuksiakin, joista selvittiin pienilla satametrisillä loikilla.
Tässä laskiessani keskityin tärkeämpään asiaan: korvissani soiva Clashin Revolution Rock pisti miettimään. Siis mitä se Joe S. meinaa laulamalla että elekää olko huolissanne äitee ja iskä, kaikki menee hyvin?? Nuoren tyhmyyttäkö se, kun tiedetään että vallankumouksissa äitien ja isien pitää olla hölmöistä lapsistaan huolissaan.. Pakko myöntää ettei hereillä moinen ralli ole pistänyt ajatustakaan päähäni ;-) No, heräsin tilanteessa jossa olin havumetsärinteen yläreunalla ja totesin että ei lunta, se on sitten käveltävä. Onneksi heräsin, johan oli yön aikana ylös kävelty.

Mistä kirjasta tää on mukailtu....

Aamullakin oli vielä ihan taiteilija-olo :-D

Tuossa kahden kopla

Joo siltä vaikuttaa.....

[Retku]

Viime yönä oli unessa vaikka minkälaisia mörköjä ja jättiläisiä ynnä noitia ja velhoja. Niin ja vallan intohimoinen suudelma.

Kummallista sinänsä, koska en oo pahemmin lukenu fantasiakirjoja yläasteen jälkeen. Ja tämä unen tarina olisi voinut olla jostain sellaista kirjasta vähän yliammuttuna. Jotenkin uneen liittyi myös formulat (autourheilu aiheuttaa pahoinvointia). Mahtavin kokemus oli sellaisessa jättimäisessä luolastossa maanalaisesta järvestä pinnalle pärskähtänyt ehkä noin 300m pitkä merihirviö. Aamulla oli melko skitso olo.

Lallatilaa.

[Quiquern]

Mistä kirjasta tää on mukailtu....

En ole julkaissut muualla vielä ;-]

Aamullakin oli vielä ihan taiteilija-olo :-D

Joo siltä vaikuttaa.....

Niinpä ;-D

[Quiquern]

Näin unta että markkinoille tuli itäeuroopasta mittaetsinpuolikinari jossa oli myös apu-af. Oli söpö, sitä sai tilata etukäteen: 295e -ei paha.

[Zephania]

Näin tänä yönä unta että olin Jackie Chanin tyttöystävä. Ensin olimme jossain lämpimässä paikassa uimassa; siellä oli vaaleankeltaisia kallioita ja yhdellä korkealla kalliolla oli laituri; Jackie hyppäsi tältä laiturilta aika matalaan, täysin vaaleansiniseen veteen, ja onnistui juuri ja juuri väistämään vedessä olevan ponttoonin. Yhtäkkiä olimmekin hänen olohuoneessaan katsomassa elokuvaa, hänellä oli maitokahvia lasissa ja hän kaatoi sen tahallaan ruskeaan nahkanojatuoliin. Siihen loppui.