-
-
Tervetuloa vieras
Tiistai, 22.Toukokuu.2012, 13:02
Kirjoittaja
Aihe: Vs: Nikon Coolscan IV ED (Luettu 1251 kertaa)
« Vastaus #21 : Perjantai, 30.Syyskuu.2011, 16:42 »
heh....ei mullakaan ole kysyttävää....Hehh Hyvä jarit....toi oli hyvä ,o) Niin ja ostakaa tää skanneri. http://www.reaxon.fi/diaskanneri_praktica_ds66_pr_552103.htmlSillä pärjää täällä netsissä. Arkistointi laitokset on ihan erikseen. Loppurahoilla mitä jää kalimmaan skannerin hommaamisesta voitte viedä vaimonne ulkomaille. Saatte paljon enennän sillä lisä-pistetitä kuvaamiseen. Mä ihan oikeesti haluan herättää hiukan toisenlaista näkemyksiä siihen onko tollanen skanaaminen enään tätä päivää. Jollakin vanhalla harrastajalla on vanhoja negoja jotka haluaa arkistoida, sen ymmärrän. Vuokratkaa niille skannereitanne niin kaikki on tyytyväisiä ja voi harrastaa tota kuvaamista. Eikös tämän ketjun aloitus ollut juuri TÄSTÄ aiheesta. Onko tämä väärä ketju tämmöiselle? EDIT: Mä hiukan provosoivasti ja huumori pohjalla aloitinkin tässä ketjussa keskuustelun. En arvannut että se on näinkin arkaa joillekkin. Lupaan lopettaa skannaamisesta puhumisen kokonaan. Ja koko "skatun vinnaajatkin" kerho on lähetetty bittitaivaaseen. Sitä ei enään ole. Kirjoitan tästä hetkestä lähtien aivan muista aiheista. Anteeks kiitos ja näkemiin.
« Viimeksi muokattu: Perjantai, 30.Syyskuu.2011, 17:00 kirjoittanut Juke.K »

tallennettu
Mitään en ole ottanut, mies muistiin.
« Vastaus #22 : Perjantai, 30.Syyskuu.2011, 16:59 »
Hieno kuva ja hyvä esimerkki. BTW tuolla räystään puolivälissä taivaassa näkyy jokin vaalea läiskä, joka näin digiversiosta on helppo korjata pois. Pimiössä tekisi jo tiukempaa hävittää tuo.
Se on pilvenhattaran reuna enkä ole aikonutkaan poistaa sitä.

tallennettu
« Vastaus #23 : Perjantai, 30.Syyskuu.2011, 22:01 »
heh....ei mullakaan ole kysyttävää....Hehh Hyvä jarit....toi oli hyvä ,o)
Niin ja ostakaa tää skanneri. http://www.reaxon.fi/diaskanneri_praktica_ds66_pr_552103.html
Sillä pärjää täällä netsissä. Arkistointi laitokset on ihan erikseen.
Lelut on ihan erikseen, ei tuolla pärjää missään.
Loppurahoilla mitä jää kalimmaan skannerin hommaamisesta voitte viedä vaimonne ulkomaille. Saatte paljon enennän sillä lisä-pistetitä kuvaamiseen.
Meitillä on tapana että aikuiset työssäkäyvät ihmiset maksavat oman osuutensa ulkomaanmatkoista.
Mä ihan oikeesti haluan herättää hiukan toisenlaista näkemyksiä siihen onko tollanen skanaaminen enään tätä päivää. Jollakin vanhalla harrastajalla on vanhoja negoja jotka haluaa arkistoida, sen ymmärrän. Vuokratkaa niille skannereitanne niin kaikki on tyytyväisiä ja voi harrastaa tota kuvaamista.
Onhan se kiva että joku kertoo meille ymmärtämättömille miten saa harrastaa ja miten ei...
Eikös tämän ketjun aloitus ollut juuri TÄSTÄ aiheesta. Onko tämä väärä ketju tämmöiselle?
EDIT: Mä hiukan provosoivasti ja huumori pohjalla aloitinkin tässä ketjussa keskuustelun. En arvannut että se on näinkin arkaa joillekkin.
Ei ole arkaa ollenkaan, mutta perusteluja olisi hyvä saada.
Lupaan lopettaa skannaamisesta puhumisen kokonaan. Ja koko "skatun vinnaajatkin" kerho on lähetetty bittitaivaaseen. Sitä ei enään ole. Kirjoitan tästä hetkestä lähtien aivan muista aiheista. Anteeks kiitos ja näkemiin.

tallennettu
« Vastaus #24 : Lauantai, 1.Lokakuu.2011, 00:09 »
Joo, tuo originaalin kunnosta huolehtiminen menee välillä vähän yli ja ohi aiheen. Tietty minulla voisi olla toinen ääni kallossa, jos olisin museoalalla. Mitä sillä on väliä, jos skanneri vähän säteilee. Varsinkin, kun loppujen lopuksi se kuva on kuitenkin digitoitava. Sillä ei paljoa ole merkitystä tuhoutuuko originaali viiden vai viidentoista vuoden päästä. Jollei kuvaa saada sähköiseen muotoon – originaalia vahingoittamatta tai vahingoittaen –, ei jatkossa ole mitään sisältöäkään mitä voisi katsella.
Yksi tuttu kertoi digitoineensa joitain satavuotiaita (tai jotain sinne päin...) lasinegatiiveja tasoskannerilla, ja museoväki suunnilleen pyörtyi, kun tuosta kuuli. Hitto vieköön, jos siinä originaalissa ei ole juuri mitään sävyjä enää jäljellä, niin ehkä se on vaan parempi digitoida kuvat sillä tasoskannerilla ja kuvankäsittelyllä pelastaa sisältö, kuin antaa lopunkin sisällön haihtua tekemättä mitään. Varsinkin, jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta rakentaa originaaleille täysin turvallista digitointimenetelmää. Sisältö kuitenkin ratkaisee, ei se, että "tässä on nyt tälläinen satavuotias originaali, jonka kuvasta ei oikein saa selvää..."
Mutta kuten sanoin. Voisi olla toinen ääni kuupassa, jos olisin museoalalla. On niillä originaaleillakin paikkansa – museossa ja kodeissa.
Näinpä, voisi nuo pyramideritkin epyktistä purkaa jo kun niistä on kuitenkin valokuvat tallessa. Aika moneen navettaan saisi kivilajat!

tallennettu
Waldo's Peoplen Waldo:
"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
Kameralaukku.com
« Vastaa #24 : Lauantai, 1.Lokakuu.2011, 00:09 »
« Vastaus #25 : Sunnuntai, 2.Lokakuu.2011, 13:38 »
Joo, tuo originaalin kunnosta huolehtiminen menee välillä vähän yli ja ohi aiheen. Tietty minulla voisi olla toinen ääni kallossa, jos olisin museoalalla. Mitä sillä on väliä, jos skanneri vähän säteilee. Varsinkin, kun loppujen lopuksi se kuva on kuitenkin digitoitava. Sillä ei paljoa ole merkitystä tuhoutuuko originaali viiden vai viidentoista vuoden päästä. Jollei kuvaa saada sähköiseen muotoon – originaalia vahingoittamatta tai vahingoittaen –, ei jatkossa ole mitään sisältöäkään mitä voisi katsella.
Yksi tuttu kertoi digitoineensa joitain satavuotiaita (tai jotain sinne päin...) lasinegatiiveja tasoskannerilla, ja museoväki suunnilleen pyörtyi, kun tuosta kuuli. Hitto vieköön, jos siinä originaalissa ei ole juuri mitään sävyjä enää jäljellä, niin ehkä se on vaan parempi digitoida kuvat sillä tasoskannerilla ja kuvankäsittelyllä pelastaa sisältö, kuin antaa lopunkin sisällön haihtua tekemättä mitään. Varsinkin, jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta rakentaa originaaleille täysin turvallista digitointimenetelmää. Sisältö kuitenkin ratkaisee, ei se, että "tässä on nyt tälläinen satavuotias originaali, jonka kuvasta ei oikein saa selvää..."
Mutta kuten sanoin. Voisi olla toinen ääni kuupassa, jos olisin museoalalla. On niillä originaaleillakin paikkansa – museossa ja kodeissa.
Näinpä, voisi nuo pyramideritkin epyktistä purkaa jo kun niistä on kuitenkin valokuvat tallessa. Aika moneen navettaan saisi kivilajat!
Mitäs tämä tarkoittaa? Enkö juuri sanonut, että originaaleillakin on paikkansa? Ehkei tuosta antamastani esimerkistä käynyt selväksi tapahtuman kulut tai ajatukseni aineiston säilyttämisestä. Kyseessä oli ymmärtääkseni tapaus, jossa asiakas halusi pelastaa kuvien sisällön (tai "kuvat", joka tässä tarkoittaa kuitenkin sisältöä). Ne skannattiin ja vedostettiin jollekin paperille, jolle on luvattu pitkä säilyvyysaika. (En tiedä mitä kävi digitaalisille tiedostoille, mutta eiköhän nekin ole hyvä säilyttää paperivedosten ohella.) Ne alkuperäiset lasinegatiivit olivat huonossa kunnossa, ja aika paljon aikaa, vaivaa ja rahaa olisi mennyt, jos niitä olisi alettu restauroimaan/konservoimaan. Jos asiakas ei ole moisesta valmis maksamaa, ei työtä kannata tehdä. Vai kuinka? Ja kuitenkin ne skannauksista tehdyt paperivedokset tulevat säilymään huomattavasti pidempään kuin lasinegatiivit. Ei kaikkea aineistoa voi säilyttää kaikissa formaateissa. Kuinkakohan moni pyramidi, rakennus, valokuva, taulu tai tiesmikä on aikojen saatossa tuhoutunut? On se silti kiva, että on olemassa tauluja, valokuvia tai pienoismalleja rakennuksista. Ja kuvia kauan sitten kuolleista läheisistä. Tai runoutta ja kirjallisuutta ties mistä kadotetusta ajasta ja asiasta. Onko sillä kauheasti väliä, jos runoilijan alkuperäisteos tuhoutuu kunhan teksti jää elämään jossain muodossa? Taulujen ja joidenkin valokuvien suhteen asia voi olla hieman eri, mutta silti... ...Ei kaikkea aineistoa voi säilyttää kaikissa formaateissa(, joissa se aineisto on joskun sattunut olemaan aikana tahi toisena). Tuo pyramidi oli aika kaukaa haettu esimerkki, mutta eiköhän vielä tule sekin aika, kun osa tuollaisista rakennelmista tuhotaan. Joko sodissa tai sitten vaikka niiden navetan kivijalkojen vuoksi. Tuolloin kuvat tai rakennusohjeet pyramideista olisivat entistäkin arvokkaampia, vaikka sitä pari hassua pyramidia olisikin jätetty pystyyn ikään kuin prototyypiksi edustamaan kaikkia pyramideja. Tuossa tapauksessa se vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, joten eteen päin mennään kuten parhaaksi nähdään. Onko se vahinko suuri vai pieni, riippuu tyystin ihmisista ja heidän näkökulmistaan ja asenteistaan.

tallennettu
« Vastaus #26 : Sunnuntai, 2.Lokakuu.2011, 19:50 »
Tuo pyramidi oli aika kaukaa haettu esimerkki, mutta eiköhän vielä tule sekin aika, kun osa tuollaisista rakennelmista tuhotaan. Joko sodissa tai sitten vaikka niiden navetan kivijalkojen vuoksi. Tuolloin kuvat tai rakennusohjeet pyramideista olisivat entistäkin arvokkaampia, vaikka sitä pari hassua pyramidia olisikin jätetty pystyyn ikään kuin prototyypiksi edustamaan kaikkia pyramideja. Tuossa tapauksessa se vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, joten eteen päin mennään kuten parhaaksi nähdään. Onko se vahinko suuri vai pieni, riippuu tyystin ihmisista ja heidän näkökulmistaan ja asenteistaan.
Veikkaaat siis että kaikki ovat nyt tallessa? Yksikään pyramidi ei ole alkuperäiasussa, ja jokaista on rosvottu. Ihminen on idiotti ja rosvo, on ollut, ja tulee aina olemaan.

tallennettu
Waldo's Peoplen Waldo:
"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
« Vastaus #27 : Sunnuntai, 2.Lokakuu.2011, 21:17 »
Tuo pyramidi oli aika kaukaa haettu esimerkki, mutta eiköhän vielä tule sekin aika, kun osa tuollaisista rakennelmista tuhotaan. Joko sodissa tai sitten vaikka niiden navetan kivijalkojen vuoksi. Tuolloin kuvat tai rakennusohjeet pyramideista olisivat entistäkin arvokkaampia, vaikka sitä pari hassua pyramidia olisikin jätetty pystyyn ikään kuin prototyypiksi edustamaan kaikkia pyramideja. Tuossa tapauksessa se vahinko on kuitenkin jo tapahtunut, joten eteen päin mennään kuten parhaaksi nähdään. Onko se vahinko suuri vai pieni, riippuu tyystin ihmisista ja heidän näkökulmistaan ja asenteistaan.
Veikkaaat siis että kaikki ovat nyt tallessa? Yksikään pyramidi ei ole alkuperäiasussa, ja jokaista on rosvottu. Ihminen on idiotti ja rosvo, on ollut, ja tulee aina olemaan.
Missäs minä noin olen antanut ymmärtää? En todellakaan luule, että kaikki pyramidit ovat tallessa. Tuskin ovat kaikki Ansel Adamsikaan valokuvat tai Rembrandtin maalaukset tallessa. Nuo kaksi ihan vaan hatusta temmattuina esimerkkeinä. Tuskin kenenkään tekemisistä kaikki on tallessa, vaikka esimerkiksi taiteilijoilta "kaikki" rajattaisiin merkitsemään valmiita julkaistuja teoksia. En nyt tiedä mistä tässä keskustellaan tai mitä mieltä olet? Oletko sitä mieltä, että kaikki originaalit tulisi säilyttää aluperäisinä, rosvottuina, restauroituina vai paranneltuina riippuen siitä puhutaanko vaikkapa rakennuksista tai valokuvista. Kuinka paljon hengen- tai fyysisen tuotteen ilmiasu saa muuttua, jotta sen säilyttäminen on vaivan ja rahan arvoista? Jos nyt kuitenkin pysyttäisiin valokuvissa (se aikaisempi lasinegatiiviesimerkki), niin tarkoititko tuolla pyramidivertauksella, että olet huolissasi digitoitujen lasinegatiivien tuhoamisesta (kaikki originaalit tulisi säilyttää)? Vai hyväksytkö originaalien tuhoamisen, jos – asiakkaalle tai koko ihmiskunnalle tärkeä – sisältö on saatu talteen johonkin toiseen muotoon (originaalien pelastamiseksi ei tarvitse nähdä vaivaa)? Vai onko tämä keskustelu loppujen lopuksi yhdentekevää? Oletin, että kannatat originaalien varauksetonta säilytystä, kun noin kärkkään esimerkin kirjoitit. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkea (valokuva)aineistoa ei voida säilyttää ikuisesti alkuperäis- tai muussakaan muodossa. Tuskin olet eri mieltä, mutta tulisiko siihen pyrkiä, että mahdollisimman paljon aineistoa säilytetään. "Tottahan toki kaikkien facebookin kännireissukuvien tulee säilyä ikuisesti..." (Menikö tässä mun kohtalaisen räikeän esimerkin esillelaittovuoro?) Niin, ihminen on... tota noin, kohtalaisen kehittymätön vähä-älyinen olento, vaikka paljon kaunista onkin saanut aikaan. Paljon tuhoa myös. Paljon on vielä tehtävää ja opittavaa.

tallennettu
« Vastaus #28 : Tiistai, 4.Lokakuu.2011, 09:26 »
Digitoidun materiaalin säilymisestä yli sukupolvien ei kukaan osaa sanoa vielä mitään, joten varmaan originaaleja on hyvä pyrkiä säilyttämään niin kauan kuin voidaan..
Esimerkki lähipäiviltä: Eräs poliitikko inhaloi herneitä nenään lehtikirjoituksesta ja toinen lehti kaivoi ko. poliitikon lapsuden aikaisen koulun rangaistuskirjan ja katsoi sieltä mitenkä se nyt olikaan - säilyvätkö edes tuollaiset tiedot nykyaikana missään arkistoituna? Entisajan malliin riitti ullakolle pari hyllyä/laatikkoa ja sisältö 'aukeaa' heti ilman tulkintaa.
Kuinkas käy sen ikivanhan näköisen kovalevyn/ssd/muun härpättimen kohdalla? Sellaisen kohdatessa ei voi edes tietää mitä siellä on sisällä ja missä muodossa. Perinteisten medioiden kohdalla asian näkee heti.
Toki nykyajan tapa tuottaa uskomattoman paljon kohinaa jonka arkistoimisessa ei lie mitään mieltä (esim. nämä keskustelut). Mutta oikeasti arvokastakin dokumentoitavaa syntyy nykyäänkin.
Mitä skannaamiseen filmikuvauksen yhteydessä tulee. Hyvät pointit tulivat jo ilmi, helpottunut pölyn poisto, resoluutio johon digitaalisilla välineillä ei vielä päästä ja lisäksi se kätevästi laajentaa filmin käyttöalaa, eli ei ole mistään pois.
Kehitysmokiakin voi aika hyvin vielä pelastaa skannaamalla. Perinteisin keinoin se usein oli siinä...
Skannaus + printtaus ei tietenkään vastaa kunnon vedosta (kunhan se originaali on kunnossa), mutta tarvittaessa päästään hyvin pitkälle ja etuna on helpot keinot vaikuttaa lopputulokseen. Myös erilaisten maskien teko on helpottunut paljon kun voi käyttää skannausta ja printtausta maskien tulostamiseen.

tallennettu
« Vastaus #29 : Tiistai, 4.Lokakuu.2011, 14:13 »
Toki nykyajan tapa tuottaa uskomattoman paljon kohinaa jonka arkistoimisessa ei lie mitään mieltä (esim. nämä keskustelut). Mutta oikeasti arvokastakin dokumentoitavaa syntyy nykyäänkin.
Iso ongelma on siinä, ettei mikään taho voi tietää, mikä on myöhemmin arvokasta ja tärkeää.

tallennettu
Waldo's Peoplen Waldo:
"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
« Vastaus #30 : Torstai, 6.Lokakuu.2011, 19:11 »
Digitoidun materiaalin säilymisestä yli sukupolvien ei kukaan osaa sanoa vielä mitään, joten varmaan originaaleja on hyvä pyrkiä säilyttämään niin kauan kuin voidaan..
Esimerkki lähipäiviltä: Eräs poliitikko inhaloi herneitä nenään lehtikirjoituksesta ja toinen lehti kaivoi ko. poliitikon lapsuden aikaisen koulun rangaistuskirjan ja katsoi sieltä mitenkä se nyt olikaan - säilyvätkö edes tuollaiset tiedot nykyaikana missään arkistoituna? Entisajan malliin riitti ullakolle pari hyllyä/laatikkoa ja sisältö 'aukeaa' heti ilman tulkintaa.
Kuinkas käy sen ikivanhan näköisen kovalevyn/ssd/muun härpättimen kohdalla? Sellaisen kohdatessa ei voi edes tietää mitä siellä on sisällä ja missä muodossa. Perinteisten medioiden kohdalla asian näkee heti.
Toki nykyajan tapa tuottaa uskomattoman paljon kohinaa jonka arkistoimisessa ei lie mitään mieltä (esim. nämä keskustelut). Mutta oikeasti arvokastakin dokumentoitavaa syntyy nykyäänkin.
Originaaleja on hyvä säilyttää, mutta rajansa kaikellakin. Liika on liikaa, oli aineisto syntysähköistä tai ei. Aika harvassa ovat tuollaiset poliitikkotarinat. Ääriesimerkki: kuvittele tilanne, jossa kaivetaan tuhansista ihmisistä ainutlaatuista paperimateriaalia (yksi kopio eli alkuperäiskappale sijaitsee yhdessä paikassa). Eikö olisikin helpompaa, jos materiaali olisi digitoituna ja sijaitsisi yhdessä keskitetyssä paikassa? Aineiston ei edes tarvitse olla keskitetysti yhdessä paikassa kunhan digitaalinen materiaali on vain verkon päässä. Jos materiaali digitaalista, eikä verkon päässä, tilanne on analoginen paperiaineiston kanssa – pahimmassa tapauksessa aineistoa pitää mennä paikan päälle tarkastelemaan. (Ja kyllä, paperiaineistoakin voi kopioida ja sijoittaa eri maantieteellisiin paikkoihin, mutta ei nyt saivarrella liikaa...) Kyse ei ole ssd:eistä, kovalevyistä tai muistakaan härpättimistä vaan sisällöstä. Itseään saa syyttää, jos ei pidä huolta laitteistaan tai sisällön varmuuskopionnista. Tarvitsee vain huolehtia kahdesta asiasta: että bitib pysyvät oikeina bitteinä (tiedostot eheinä) ja formaatille on ohjelmistotuki. Migraatio formaatista toiseen on helppoa. Tallenna vaikka tif-kuva psd:ksi ja takaisin tif:ksi. Häviääkö kuvasta dataa? Ei pitäisi hävitä, jos kyseessä on siirtymä häviöttömästä formaatista toiseen. Tätä lienee migraatio yksinkertaisimmillaan: vaihdetaan kuvien formaatti toiseksi, jos jokin formaatti on vanhentumassa. Toki perinteisten paperimedioiden kohdalla sisällön näkee heti, mutta jos valokuva-albumi on ollut ullakolla tai kellarissa vuosikymmeniä huonoissa olosuhteissa ja sen sisältö on tuhoutunut, ei kukaan nosta puheeksi paperimedian epäluotettavuutta. Sen sijaan ihmisiä pelotellaan vaan tälläisillä "mitä jos formaattituki loppuu" -jutuilla ja ties millä digikauhutarinoilla. Yksi tulipalo (tai pari lentokonetta torneihin), niin yllättävän paljon tuhoutuu ainutlaatuista materiaalia. Jos kyseessä olisi varmuuskopioitu digitaalinen materiaali, olisi sisältö sentään tallessa. (Ja ei, kaikkea ei voi digitoida tavalla, joka mahdollistaisi aineiston käyttämisen emuloiden alkuperäistä käyttökokemusta, mutta ei edellenkään saivarrella liikaa...)

tallennettu
« Vastaus #31 : Torstai, 6.Lokakuu.2011, 19:17 »
Iso ongelma on siinä, ettei mikään taho voi tietää, mikä on myöhemmin arvokasta ja tärkeää.
Tuo on niin totta, mutta silti karsintaa tehdään koko ajan. Ei mikään museo tai arkisto ota kaikkea aineistoa vastaan, jota sinne tyrkytetään. Eikä yksikään perikunta säilytä kaikkea vainajan jäämistöä. Minullakin on paljon kuvia, jotka ovat toisteisuuden vuoksi käytännössä turhia, mutta silti tyhmänä säilytän niitä, koska "onhan tuossa kuvassa käsi vähän eri tavalla kuin muissa" tai "onko tuo kuva parempi vai huonompi kuin tuo kolmas -> säilytänpä kaikki viisi..." Pitäisi varmaan päästää sisäinen deletoija irti.

tallennettu
|
|
|